Minni-neiti

Moipsista!

Tänään käväistiin äitin kanssa mustikkaa hakemassa metsästä ja tultiin siihen tulokseen ett vois huomennakin mennä kun ei tänään jaksettu hilluu siel metsäs nii kauaa... Minä ehdotin että otettais Minnikin mukaan. Sinisimpukan Pami "Minni" on siis mummuni 8-vuotias keskikokoinen villakoiravanhus. Minni rakastaa metsiä, juustoa ja ihmisiä sekä tietysti kaikkein rakkaintansa - superällökuolamönjä-palloa. Minnin hyviä kamuja ovat Hippu ja Skidi jotka seikkailevat Alisan blogissa. Minnin kanssa olemme vuoden (vai kaksi?!) käyneet 4-H:n koirakerhoa, "koirista".

Koiriksesta käytiin jossain vaiheessa agilityakin muutama kerta koittamassa. Minni taisi tykätä, ainakin tavallisesta esteestä (vai mikä lie hyppy/puomi-juttu se onkaan) ja putkesta ja pussista. Minnillä kuitenkin on löysät lonkat ja kyllä siellä pentuna saamansa jalkavammakin vaivaa joten agilitya emme voi harrastaa... Minusta tuntuu että tuo koira on ainakin nämä "vanhuus-vuotensa" ollut hieman muita älyllisesti jäljessä ja Minni ei ole kauhean helppo motivoitava, ainakaan ruualla ja jossain vaiheessa aina kehut/kannustukset menettävät vaikutuksensa, sekä Minni kyllästyy helposti joten en ala ihan rautalangasta tokoakaan vääntämään... :D Mutta Minni on kyllä silti ihanin koissu!

Tässä olen (lyhyen) elämäni aikana haaveillut omasta  koirasta mutta puolisen vuotta sitten älysin, että haluaisin agilitya ja/tai tokoa harrastaa jonkun oman karvaturrin kanssa. Niinpä aloin etsiä rakenteeltaan, kooltaan, luonteeltaan ja käyttötarkoitukseltaan sopivaa koiraa (äidin huutaessa että meille ei tule koiraa!!). Tolleri! Novascotiannoutajanmöllikkä toiseen kainaloon ja toiseen luppakorvamursuni Vilperi. Paitsi että. Tollerit ovat yleensä metsästysviettisiä/riistaan totutettuja joten mietin, että mielummin säästän kanini enkä ota koiraa. Sitten luin, että kun pentu tulee taloon, sille opetetaan että kani on perheen jäsen jolloin se ei hyökkää pupun kimppuun. Minnikin tulee Vilperin kanssa hyvin toimeen, onneksi. Tuossa tammikuun paikkeilla alkoi siis sellainen "kun äidillä on hyvä päivä, niin silloin voi kinuta koiraa"-prosessi :D En kuitenkaan koiraa vielä saa/voi ottaa.. :)

Viimekesän kuva, Minni sai trimmaajalla kesäturkin. Huomenna luvassa tuoreita kuvia!

Kävisimme äitini kanssa hakemassa isoveljeni kavereineen jazzeilta illalla/yöllä ja mukaani tarttui poniponin kojusta vaahtokarkkisormus 9€

Olenko vähän jälkeenjäänyt vai mitä, mutta mistä saan lukijat-palkin? Kiitos jos joku vaivautuu vastaamaan! :) 
Löytyi jo!

 -Petra